Hellurei ja hellät tunteet, jälleen kerran.
Muhun on varmaan iskeny joku adhdkohtaus, koska mä en pysty olemaan hetkeekään paikoillani tai puhumatta. Koulussakin mä sähläsin aikalailla, joka ei yleensä oo mun tapasta. Tunnollisestihan mä jokaisella tunnella opettajia ja niiden jorinoita kuuntelen, ja pänttään enemmän kun laki sallii. c; Mutta tosiaan - nyt kotona mä vasta tajusin ettei mulla oo kaikki kunnossa. Ehkä mun pitäis nukkua enemmän? Ehkä se sitten palauttais mun keskittymiskyvyn ja suurimman osan selväjärkisyydestä takaisin.
Ja tosiaan sain vähäaikaa sitten tietää miten mun entinen isäpuoli teki itsemurhan. Ehkä tää ilosuus on kosto sille kaikelle alakuloisuudelle minkä mä sain tuolloin kokea - mua tosiaan jäi vaivaamaan että miks se teki mitä teki. Päällepäinhän se oli tosi positiivinen ja ilonen ihminen, osas aina auttaa pienimmissäkin asioissa ja kaikkee. Onhan siitä sen kuolemasta jo useampi vuos mutta mua alko eilen kaduttamaan se että mä olin tuntenu sitä kohtaan vihaa mun vanhempien erosta. Näin jälkeenpäin ajatellen mä mieluummin olisin viettänyt aikaani sen kanssa - sillon, kun siihen oli tilaisuus. Kai mun on pakko myöntää, että mulla on ikävä kyseistä henkilöä - ehkä se olis ollut sellanen jolle mä olisin pystyny kertomaan kaikista mun huolista pelkäämättä että se laittais niitä eteempäin? Kaveripiireistä kun sellasia henkilöitä ei hirveästi löydy. Tai sitten mulla on vaan jonkunmuotonen luottamusongelma, enkä tosiaankaan tiedä miks angstaan jostain tällasesta asiasta mun blogiin.
Okei, mutta siirrytään aiheesta iloisempaan. Tai, no en mä nyt tiedä onko se iloisempi - mä nimittäin ajattelin höpöttää seuraavaks koulusta ja siihen liittyvistä asioista. Keskiviikkoiset koulupäivät on nyt ja tulee myös jonkun aikaa olemaan yhtä helvettiä - ensin kaks tuntia maantietoo/biologiaa, jota opettaa ehkä koulun ärsyttävin ja vastenmielisin ope. Sitten seuraavat kolme tuntia on teknistä, jossa mä en oikeestaan saa ikinä mitään suurta aikaseks - oon yks niistä joiden työ on kaikista keskeneräsin. Jostain kumman syystä aina teknisen tunneilla saan sen kuuluisan keskittymishäiriön enkä jaksa miettiä tai toimia mitenkään tunnin aiheeseen liittyen. Suurimmaks osaks noita teknisen tunteja mä vaan höpötän Roosan ja muiden kivsujen ihmisten kanssa - välillä saatan jatkaa sitä mun työtä.
Mutta ei siinä sitten vielä kaikki - viimeset kaks tuntia on kemiaa/fysiikkaa, joita mä vihaan yli kaiken. XD Sen vuoks mä en edes jaksa yrittää keskittyä kyseisiin aineisiin, niilläkin tunneilla mä yleensä teen kaikkee jännää ja pyörin omassa mielenkiintosessa ajatusmaailmassani. Kaikenlisäks meillä on kemiassa myös tosi ärsyttävä opettaja, joku hissukka, yy, se puhuukin niin ärsyttävästi. Okei nyt mä unohin sen iloisen aiheen ja rupesin taas valittamaan ehkä maailman turhimmasta asiasta... mut eihän kenenkään oo tätä tietenkään pakko lukea. ;)
Nyt tän postauksen jälkeen mä taidan pitää hetken taukoa ja yritän keskittyä muuhun maailmaan. Taas kerran sanon että aamen ja liukeneen ulos lenkille, hejhej. c:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti